Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Rääkäisyllä sidottuna sinuun

Ensimmäisellä rääkäisyllä
suljit sydämeni
omaksesi

piilotit pikkuruisilla
sormilla
omaasi

tajuamatta teit sen
saman tien
unohtaen

siellä sykkivät
yhdessä unohtuneena
kaiken tavoittamattomissa
toisistaan muistuttaen

tästä ikuisuuteen
irrottamattomina


----------------------------

Tämä on omistettu ystäväni, veljeni, iltatähdelle.
Toisaalta mielessä pyöri melko vinhaan oma esikoiseni, jo "puoliaikuinen" pian kymmenvuotias,  jonka rääkäisyä joutui odottamaan pelottavan pitkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti