Itkusi kasvaa
kanssani
hetken
heiveröinen ensimmäinen
taivaita särkevällä otteella
kaivaen kaiken sieluista kahden
nyt toisiinsa nidotun
kuolemaan saakka
teet uusia meistä
vallan valtavan antaen
vastuun sitäkin suuremman
sylissäni saat minusta avuttomuuden
esiin kaikessa olemuksessani
varmuus syntyy vain yhdestä:
ottaessani hauraan pienen ryppyisen
kätesi sormiini
olet minun, minä sinussa
lähtemättömästi
jokaisesta hetkestä jokaiseen tunteeseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti