Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

torstai 23. huhtikuuta 2015

Lähtivät kera ilon



Lähtivät linnut matkalleen
puolikuuta paloi kirkkaana – kaatui
toinen puoli pimeässä
vaeltaa saa
sokeana ilotta aivan
menneet on muistot kauniit
kalatkin jäätyneet järviin
lapset luistimin niiden päällä nyt leikkii
lumi hautaa elämän merkit alleen
kärsineet, kärsityt jätetään jälkeen
luo huominen lumet pois?

kinokset kuin eilisen kaatopaikkoja
vasta kevät sulattaa kuoren kertoen
talven turmelluksen
lemuna ilmassa
haju kuolleen kalan
tuotos koiran peräpään
ja kasvattaa kevät kukkiaan
taas kesän kuivuus niitä korventaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti