Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Tähtitaivas

Pyörii, kiertää
valtavalla vauhdilla
paikallaan

silmät sidottuna
sinne ja sen taakse
silmät revittynä selälleen

tyhjyyden takana
taikuutta

taivas on minun
vain jos tuijotan tummaan
yöhön siniseen

kirkas valkoinen keskellä
ei mitään
syvyyksistä synkän puhuvista

suljen yhden silmilläni jälkeen hartaan
harkinnan ja

teen siitä itselleni huomisen
toivolla toimivan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti