Joka puhuu mulle vierain kielin
joista osan tunnen, osan, kuka tietää
keskustelua, huudahduksia, ehdotuksia
ystäväni, ja joskus,
vihollinen
jota rakastan niin
kunnioitankin
suunnattomin mittakaavoin
ja toisaalla hetkessä
vastenmielisenä kuvoksun
tapanani on helposti panokset korottaa
joku taas tyhjentää koko pöydän
tullaan toimeen, hengaillaan ja jo kohta erotaan
kerran kaksi erottu ja hyvästit heitettykin
mutta seitti on sitkas ja niin elastinen
super-pallona palaa perästä
kuin seinästä
aamuinen viha ja sumea myrsky uikuvassa usvassa
jonkun tuijottaessa peilistä peilaillen
nykyään käännän vain selkää
toki rakastaen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti