Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Melankoliaa sateessa

Silmäluomeni painavat
kesässä
taivaan tihkuessa kyyneliä

unelmat  uinuvat
kivenkoloissa

ajatukset ahdistavan raskaina
uimassa kumisaappaat
jalassa

ja silti
jotain viehkeän herkkää ja
kaunista

melankoliaa
väreilemässä pisaroiden välissä

1 kommentti:

  1. Hyvässä mielessä yksinkertainen runo, kaunis. Ei melkein löydy sanoja kuvata sitä, koska sanat ovat jo siinä itsessään: "jotain viehkeän herkkää ja kaunista // melankoliaa". Pidän tästä!

    VastaaPoista