Elämä, jalat
maasta irrallaan, mieli
jäätyneinä järven jäille
lohkareina pirstaleina
kairalla karkaistuna
mieli(i) murskempana muunnoksena
hiljaa
heiveröisenä
toisten tavoille taitettuna
elävästä vedestä kaivaten kairaten
hetkissä hekumana
toivo toivottoman tulemana
jäämurskaa
järven jäällä
kuulla kuullotettuna
pimeässä seisovassa ilmassa
jäässä silmän kantamattomiin
hiljaa
sanatta vailla
tyynni kin jää
sisinnä jäätää
huutaa
hiljaa
päältä märkänä
särkevänä päällekäyvänä
hikenä
hytisyttävinä noroina
vasten kasvoja
maahan laitettuna
kolibrina lintuhäkissä olohuoneen
teeskennellen toimetonta
huoletonta
lennän häkissä
vailla vaihtelevia tuulia
hiljaa
--------------------------------------
ehkä hieman abstrakti absurdi sanahelinä tai siltä vaikuttava....mutta eka suomenkielinen varmaan piiitkään aikaa. ja on se olokin ihan tuon mukainen. "kirjoitus"virheet ovat tarkoituksellisia - tarkistin neljästi lopullisen version. saako niistä sitten kukaan enempää tai vähempää irti, mutta...tuntui hetken hyvältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti