Olo on yksinäinen
kuin autio pusta
jäljellä vain tuska
joka on synkkä kuin musta
(silti yhä haaveilen susta)
ja sen aution pustan
synkän mustan
ikuisen tuskan
kätken alle hymyn
joka ulkoasun tylyn
usein saa
ja silloin maa
altani katoaa
elämäni maan alle vajoaa
silmieni suuren padon
suru kaataa
ja kyynelsadon
vapauttaa
------------------
Yksi ekoista runoista ikinä...joskus 14-15 vuotiaana, rakas, mutta niin epätäydellinen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti