Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

lauantai 2. toukokuuta 2015

Tule kantamaan minua

Seisoo aika
on huoneet tyhjät
tummentaa

ei liiku mikään
ei sisällä, ei ulkona
en kiinni saa mistään
ei tunnukaan miltään
en toivo, en tahdo, en halua
en pysty

silti alati katseeni
ovelle nostan
jotta saapua voisit

oli kello kymmenen, kolme 
tai puoli kaksi
vaikka tiedän sinun vartin yli neljä saapuvaksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti