Matka on aina tie

Olen sen aina niin mieltänyt. Elämä on matka ja jokainen risteys valinta. Minä olen matkalla ja tieni määränpää risteysten arvoituksellinen sekamelska. Ei ole tietä, jolle käännytään kurkkaamaan, mitä siellä olisi, vain palatakseen takaisin etsimään jotain parempaa. Elämän tienristeyksessä saa olla tarkkana, koska kaikki tiet ovat yksisuuntaisia, peruuttamattomia. Jokaiselle tielle voi heittäytyä tai harkita, mutta tulos on aina sama: peruuttamaton. Tiellä ei ole varmoja ohjeita tai sääntöjä vaan ne luodaan kulkiessa - jokainen omansa. Tämä on minun matkani, minun tieni. Toista ei ole eikä tule, mutta millä tai miten sen kuljen on valittavissa. Jos elämäni on matka ja tie, kuljen sen mieluiten autolla tai kävellen - pyöräily on raskasta ja vesi märkää vauhdissa. Olen kolunnut raskaimpia reittejä omista valinnoista lähtöisin ja autoni on kolhuinen romu. Elämän kilometrit määrittyvät toisella tapaa, niitä rasittavat kokemukset. Vanha rottelo voi olla hyvä ja turvallinen siinä missä uusin luksus karkaa usein  kuskinsa käsistä. Autoni on tehty ruosteesta ja lommoista. Öljytkin vaihdettu juuri niin kauan aikaa sitten , etten edes muista. Lisäksi öljytikun mukaan öljy on vähissä, mutta kuka sellaisista. Vararenkastakaan ei ole - vanne on ajettu johonkin kiveen vuosia sitten. Kaasussa riittää vielä varaa, mutta en tiedä pysyvätkö renkaat mukana, jos otan liian lujat kyydit. Penkki on mukava - ainakin kuskin paikalla. Ja silti sinä uskalsit hypätä kyytiin. Nähdään sitten minne asti päästään korjaamaan autoa. Onhan meitä nyt kuitenkin kaksi.