Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kunpapilviä

Nurmikolta maaten
näkee kauemmaksi

kuinka taivas on kuin
pakkaslunta ja kinoksia
talvisia dyynejä
tuulen taitavasti puhaltamia

limittäin
     lomittain
          liimattuna
      kirjavina
  kumpuina

tuhansittain tuhansia
tauluja hetkissä

pääskyltä päiväksi
siivet jos saisin
tai olisipa sivellin
jolla voisin itsekin

milloin
me lakkasimme
katsomasta

maalaamasta








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti