Luonnon kuosit kuolemaan

Käy luonto verhokaapilleen
taas kuosia uutta etsimään
aikaan paikkaan istuvia
pidempiä paksumpia
tumman tarkemmin
puhuvia

pigmenttinä uupumusta
paljon puhuvaa masennnusta

peitellään ja peitotaan
kunnes alkaa tukahduttaa
jo sitten siihen vielä  lisätään

laitetaanko lehdillä
maa homehtuneen hajuksi
pilvet päälle peittämään
vähempääkin valoa
viskataanko väliin
vihmovaa tuulta
sen seitsemän sulanutta
ensilunta

vettä veden vuoksi
märkää kylmää jotta
tuntea sen voisin
sisältä ja päältä
nähdä kun en saata

taivunko taistelutta ruumiiksi
rumaksi tähän
maaksi murheelliseksi
odottamaan

iskethän sitten taas piikillä
jään rintaan
takaisin elämään


-------------------------------------

ulkoilu piristää ja kirjoittaminen puhdistaa...kun inhoaa
jotain niin tuskin siitä ehtii kovasti nauttimaan...vuosien
kokemuksella tiedän toki mitä kuukaudet tulevat tuovat tullessaan
mutten tiedä helpottaako...ehkä jokin tällä kertaa yllättää ja rikkoo
kaavan...muussa tapauksessa seuraavat positiiviset raapustukset
saapuvat noin 6-7 kuukauden päästä

Luonnon luomus

Hentoinen tuli
rakosessa kivien
vain lämmittämään
minut sisältä
yön hiljaa lipuvassa
hämärässä

aurinko vielä maillaan
kuulen silti kuinka touhuaa
piilossa siellä
hetkessä, kuin keskustelussa
kanssa ympäröivän
kauneuden

katson nuotion
liekkejä pehmeässä tanssissaan
hauraan harmoniassa järven tyven
kuin vastapestyt satiiniliinat sängyssä
keskeyttämät hyppiväin kalain
jotka lyövät sydäntäni
kahdesti kerralla

puro pirteä siinä
kivellä heittämän
visertää nuotion mailleen,
levolleen laskettua
pulputtaa loputtomiin
istujalle kivellä kuuntelijan

kädestä juon nektariinia elämän
hiljaiset rauhaisat kasvavat
äänet sisälläni
valtaviksi

rauha hallitsee lailla diktaattorin
tunnen kuinka hengittäminen
aivan
olisi turhaa

 

 

--------------------------------------------

 

jossain kesän muisteloissa tämä käännös...enää seitsemän kuukautta

ja toivo syttyy taas elämään tässä kolhiintuneessa ruumiissa

 

Talking To Nature

Brittle fire between
the rocks just to warm
me inside
in night's slight dusk

sun is down but
I hear her being busy elsewhere
feels like I'm talking
with surrounding beauty

I look at the fireplace
flames dancing softly and
the lake delicate in harmony like
newly washed satin sheets in made out bed
abrupt by fish jumping to surface
every time my heart pumps twice

the creek nearby
I visit after fire has gone to bed
I hear it chirping from distance
glucking when nearer
I sit on a rock
and cradle myself to her talk
never ending smooth chatter

I drink up from my hand
the nectar of life
silent sounds of peace grow
vast in me
feels like I don't have to breathe anymore
tranquility rules as a dictator in here

 

Olipa kerran metsässä

Jätettynä jälkeen
vai minäkö jätin
itseni luonnottomaan
epätoivon metsään


jälkiä jäljittää, kyllä
mutta minne vievät
köynnöksinä käärmeinä luikertavat
lumoavat
etsien minut sisältä ulos ja uudelleen
nurkkaan heitettynä hervottomana
kuoppaan porsaanreiän perästä
pelloille pelkojen
haistavat sen
minussa

niukkuudella ruuan, suullisella
janoon juotavaksi
heikompana kuin
uskoinkaan

päivän paiste lehtien torjuma
heijastus kangastuksena



iltaisin sihisten saapuen

ruumiita eilisten, ruuaksi
raahaten

jännite yöllisten sähköiskujen
märällä sienellä jokaiseen hermosoluun
jonka omistan muistoja
palauttamaan



rampaantuneena aamu saapuu haluamaan
kaipaamaan nopeampaa
vapautumista
elämästä

Once Upon In The Woods

Left behind
or did I leave
myself to the unnatural
forests of despair

traces to follow, yes,
but where do they lead
vines like serpents lure and linger
searching me, inside out
and thrown about
to hole after finding loop of a hole
into the field of fear, they smell
it on me

scarcity of food and only mouthful
of life to drink; I'm weaker as I
would have thought

the day's shines shielded by leaves
and reflect a mirage

the evenings come hissing and
hauling the corpses of
yesterday's meals

voltage of the night electrocuted
with wet sponges on every tiny nerve
I possess that holds memories

crippled, the morning has left me wanting to
crave nothing but a quick
release of this life

Kynän vallassa

Kynä kaunis vaan petollinen
kuurokin vielä, kirjoittaa
mitä mieleen muljahtaa
mieli tekee sen
ei järkeä tottele
ajatusten mun

koloja kaivelee mieleni
sopukoista oudoimmista
ajoittain, piittaamatta pätkää
piilotellen sanoja kuin
en niitä tavoittaisi

silti ilman sulkaa kaunista
tavoittaa kuolematonta ja aitoa
olisi mun mahdotonta

vankina kynän vallan
ei tihkua saata puristamalla
taivaat aukene ei
patoluukut tuskien

täydeksi käy sisälläin
tarinoiden tuhansien tunteiden
ellei kynäni niitä laula
sielustansa eloon kanna


------------------------------------

Mighty Pen Of A Poet

A pen beautiful but perfidious
deaf even, writes
what it pleases
obeys not my common sense

mines cavities utmost peculiar
at times, cares not an inch,
hiding away words as if,
I could not them recall

yet without the will of the quill,
to capture beauty or immortality,
would quite impossible
to be

prisoner of the mighty pen,
squeezed in pressure -
skies open not
nor flood gates of dam of pain

crowds inside me
thousands of stories, feelings,
if not the pen release
them to live

Piirretty tähtikuvioihin

Sydämeni päivät perätysten
eilistä, eilisvuotta kohden
jossa elän ja hengitän
sinun tuhansia melodioita
sirkuttavan hehkeitä, musertavan hulluja

aikoja jotka sitoivat kätemme
yhteen liimatuiksi, toisiin eksyneinä
ei vain hetken hekumaksi
vaan kaiken ajan kattavaksi

oi tähtiä joita kaappasimme
matkallamme läpi galaksien
unelmiemme

katson tähtiin, sinun, tuikkiviin
vaikeroiden vaivalloisesti, yrittäen
jalat maasta irrottaa
sielusi taiatta hukassa
tähtikuvioissa
katoavissa ilman kahta
ilman meitä

---------------------------------------------

Stellar Connection

Everyday my heart sings
for yesterday, yesteryear's
where I live and breathe
your thousands of melodies
chirpily glad, and miserably mad

times that held our hands
intertwined, lost in one and another
not just once in a while but
all of the time

the stars that we took on our
way to the galaxies made of dreams

nowadays I look at stars you twinkling to me
finding it so hard still
to detach from ground on my own
lost without the magic of
soul of you and stellar connection
that only exists in  w e

 

 

Lapsen palkkio

Kaiken vallan, voiman
kätket toivon
taakse noiden ruskeiden
sinisten, harmaiden
smaragdin vihreiden
lapsen silmien

loistaen tai vaatien
tarvitsevin anoen aikuiselta
reaktiota

jokaisessa parissa lapsen silmien
teema sama käy toivoen
tulevaisuuteen, seikkailuun
minne mielikuvitus karkailee


kysymys nyt ja aina kuuluu
minkälaisena palaa vastaus aikuisen

------------------------------

hmmm...yritänköhän hieman liikaa karistaa irti "masentuneen runopojan"
viittaa...no, ainakin yritän, jos ei muuten niin äitin mieliksi, kirjoittaa jotain
nättiä ja positiivista (tai ainakin neutraalia), ettei äitin tartte aina niin raskain sydämin blogia lukea...
jotenkin ei vaan tunnu omalta muu kuin maentelu  :D

Child's Reward

All the power
and hope
lie in those browns, blues,
greys and greens
of eyes of a child

glimmering or requiring
needfully pleading for an adult
to respond

in every set of eyes of a child
theme goes on of hope,
future and ventures to where
imagination only leads one

question now is proposed
what does the child have for the answer

Taivaiden lapsia

Värein sekoittunein
kaikillepaljasstuen

kuin äitimme
ja isämme
lihassa

lapsia alla taivaan
vain, sinisen

maalarin harjalla
sävyjä sen

-------------------------------------

Children Of The Skies

Mixed colors seen
by all

like our mother
and father
of flesh

we all are
children under skies
blue

solely brushed
with unique hues

Elämää akanvirrassa

Katse
virrassa
vesi, heijastus, osasia, levinneinä
kaoottisesti

menneisyys
rakentaa nykyisyyden, jos
tuijotan humina päässäni, huimaa
kuin kidutusta katseen

silti nuo palaset rakentuvat yhteen
merkitykselliseksi kokonaisuudeksi
vastakaiku
kuohut saavat lopulta
rauhansa

virtani, minun
pysäyttämätön akanvirta

onko koskessa pisara, joka ei
koskaan
vapaudu pyörteestä
ikuisesti pyörien kieppuen kierien
saman kiven takana

takana, edessä vai
vieressä
mietin

vangittuna ja kahlittuna kaikiksi päiviksi
kuolematon ratkaisu
tuskattomaan kidutukseen
virta on moniulotteinen elämä aikaviivekuvan

valokuva
veistos
pienoinen kiusaus nanosekunnin
valon kaappaaman hetken
jolla on loputtomasti uniikkeja uudelleentulemisia
vieressä ja toisella puolella
maailmaa
universumia
missä tahansa
veistos silmän saalis
tulkittavaksi

silmät pirun tuijottamassa minua takaisin
luunytimeen
hytisen, ja kysyy
kysymyksiä joiden
vastauksia en halua ymmärtää

kuin vene keskellä järveä myrskyn silmässä
kysymyksiä kuin salamia
kuka minä olen
miksi ja
kaikki maailma
elämä
muut ja
tomusta taivaaseen
mitä varten minä
tippa pieni
akanvirrassa

mikä on arvoni virralle
jos vain kierrän samaa kiemuraa
läpi aikojen
elämäni
vai minäkö olen juuri se
jolla kaikki pysyy kasassa


-----------------------



Look
at the flow
water, reflection, fractions, spread
in chaotic manner

the past to
build present, if
I stare, at hum in my head, dizzy
like torture of sight

yet those pieces come together to
meaningful solution
response
whitewater does
eventually find its peace

my current is
unstoppable maelstrom

is there a drop in the rapid that never
is released from
the swirl
forever turning spinning whirling
behind the same rock

behind, in front or
beside
I wonder

caught and trapped to all her days
immortal solution to
painless torment
flow is multidimensional life of time lapse shot

still pic
a sculpture
one tiny tease of a nanosecond of
light captured event that
has endless unique recurrences in
next beside
other side of the globe
universe
any where
a sculpture caught by eye to
interpret

eyes of the devil staring me back
to the marrow of my spine,
shivers, and asks
questions I
am wary
to even understand

like boat in the middle of the lake caught in thunderstorm
questions in flashing images
who am I
why and
all of the world
life
others and
dirt parallel to skies
what for
me
small
the drop in maelstrom

what is my worth to the current
if I only swirl the same swirl
through the time of
my life

or am I the one holding it
all together

Yöllisellä ajelulla

Lamppulyhty, lamppulyhty
lamppulyhty

kovempaa, kovempaa teille ilman valoja
keskiyö
sinisen taivaan hämärässä
pellot
kantavat yllään sumun taakkaa
lailla ballerinojen miljoonien huojuvien
hellästi yön hentoisessa
unohteliaassa huojunnassa

ajan satasta vaikka
tiedän etten  saisi
yksinäinen asfaltti nielee
ja pakottaa
ja painan lisää kaasua

usvaa ohuesti tien pinnalla
autoni näkökentän korkealla
matkustaa
painan lisää
kaasua
lennän läpi pilvien

ikkuna raollaan antaa
yön kylmän reiden sisään
sujahtaa
painaen niskalleni sen
kylmän mutta
pehmeän

suljen silmät ja
irrotan ratista ja
painan lisää
kaasua

milloin,
milloin olen tuntenut
oloni näin vapaaksi




------------------------

Night Ride

Lamp light, lamp light,
lamp light,
faster, faster to roads with no light
midnight
dusk of clear blue sky
fields are
holding the weight of the fog
like millions of ballerinas swaying
gently in night's
slight forgetful breeze

I am doing hundred
I know I shouldn't but winding
lonely tarmac compels
and I push the pedal some more

thin layer of haze
travelling on the road in
the level of my cars sight
I press on
flying through clouds

window half open and
night's cold
presses her thigh against
my neck
cold but soft and shivers not

I close my eyes and
ease my hands off the wheel and
push the pedal some more
when have I felt
this free

Tapan männynneulasia

Hiljaisuus vaikeroi sisälläni
hengittäessäni sisään elämää
ja ulos
hautajaissaattueita

kävelyretkeni metsässä viiltää
kipeästi haavoja neulasiin ja
lehdet putoavat jäljessäni
kuten olen pudonnut aikojen
epätoivoon
itsekin

mädäntyen, ne antavat uuden elämän
sen sijaan minä, hiljennän kaiken sen
jälkeeni jättäen
kuiskauksia epätoivon

elän kirjoittaakseni
verta vuotavia kirjaimia paperille
tavoittaakseni elämälleni kuolemattomuutta
sillä paperi on
jo kuollut

olemme
veljeksiä siinä


-----------------------

Killing Pine Needles

Silence weeps in me
as I inhale life
and breathe out
funeral processions

my walks in the woods
ache wounds on needles and
leaves dive behind me
like I have fallen in despairs of time

rotten, they give birth to new
instead I, have silenced the life out
leaving trails
of agonized whispers

I live to write
sanguine letters to paper
with desire to achieve immortality
for the paper has
yet died

brothers
we are

Hiljaisuus minussa

Yöllä
kuistin portailla
ohuen ilman hoiperteleva havina
kirpeänä kosketuksena poskellani

silmäni sytyttävät
tuikkivia tähtiä taivaalle
ja valtava tila sisälläni
kylpee rentouttavaa hiljaisuutta

hengäisen ulos universumin
ja vedän syvään
henkeä


---------------

käännös, vähä muutin..parempi englanniksi


At night
on the porch
the hovering of thin air's
crisp touch on my skin

my eyes
light twinkle stars
and the space inside me
bathe in soothing silence
I breathe out the universe
and inhale deep

Saari selkeällä on siellä, tiedän

Käy allokko kalliolle
vaahdoten vauhkoten
laineilla hukkuu purjeeni
revenneenä

selkeällä näen sen juuri
siellä kaukana jossain

öisin vain tähdet
sateella pisarat, mittaavat matkaa
sumuissa suutelen muistoa

kerran käyskentelin hymyssä hehkuvan
auringon
paahteessa paistavassa kellot käymästä
saaden

selkeällä näen sut vielä siellä
laidalla horisontin keikkuen
yöni unelmoin taivasalla, suojana vain
veneeni haaksirikkoutunut

selkeällä
vielä kaukana siellä

Etanan rallia

Katseeseen liimantuen
putoan polville

taloaan kantaen
selässään, tuntosarvillaan laiskasti

katsoen limaista rallia
tuntia käy hitaasti
aivan

mutta henkeäsalvaten me
matkustimme koko
metrin


----------------

pikkuarkiluontoruno, käännös

Elinkautinen (NH 1)

Istun sängyllä
tyhjyys tuijottaa minua suoraan silmiin
ajatukset sulkevat valtaansa, kontrolloivat
kaikkea kehoa

iski kuin luonto lyö lastaan
kun haluaa näyttää kenelle kuka on mitä
mutta sisälläni
jättimäinen raekuuro taivaalta
tyhjältä
repien suojautumisemme sekunneissa
antaen sateenvarjolle elämänsä
kyytiä

kirjaimellisesti

kuollut
sateenvarjo
kuolema sisällä
kehoni

kohtaloa, syvempää merkitystä vai
universaalinen välttämättömyys?
en tarvitse puolustusta
vetoan syyllisyyteen

mikä on tuomio tahdon
vain tiedoksi
niin tai näin tiedän
olen tuomittu elinkautiseen

sen jälkeen unelmoin päästäväni irti
nauttien hyvyydestä
ja pienimmistä asioista
ja tuodakseni kuolemani kotiin
toivomuksena tuhkien saavan suunnistaa
merelle tuulisena päivänä
siellä missä kerran olin
onnellinen

 ---------------------

 

englannista...hieman, no aika vähä, muuntelin...tiedä onko tuossa niin järkeä, kuulosti englanniksi hienommalta.....

 

tämä on yhden lyhyen writer's block pätkän purku....otin kirjan jota kirjoitin (ja joka jäi kesken) ja sieltä katkelman, jonka muunsin runoksi....mitä sitä ei tekisi saadakseen kirjoittaa....kirjasta nuo sulun merkinnätkin, jos sitä ihmettelee

 

 

 

 

 

Yksi yhdessä

Joka puhuu mulle vierain kielin
joista osan tunnen, osan, kuka tietää
keskustelua, huudahduksia, ehdotuksia
ystäväni, ja joskus,
vihollinen

jota rakastan niin
kunnioitankin
suunnattomin mittakaavoin
ja toisaalla hetkessä
vastenmielisenä kuvoksun

tapanani on helposti panokset korottaa
joku taas tyhjentää koko pöydän

tullaan toimeen, hengaillaan ja jo kohta erotaan
kerran kaksi erottu ja hyvästit heitettykin
mutta seitti on sitkas ja niin elastinen
super-pallona palaa perästä
kuin seinästä



aamuinen viha ja sumea myrsky uikuvassa usvassa
jonkun tuijottaessa peilistä peilaillen
nykyään käännän vain selkää
toki rakastaen

Unelmia

Kunpa voisin vain takaisin
matkata aina
siihen

Puukotettuna selkään

Pulveria
pahoinvointia
kateutta kilpailussa
pahin peräisin
takaa-ajosta

käyttämässä aseistaan kavalinta
omaa kalpeaa hohtoaan
puukotettuna selkään
jääpuikolla

Rakastan (viii)

...koska
tiedän käsiemme häilyessä
harmoniassa
ja antaessani silmäluomien
kätkeä näköni

näkeväni meidät leijaillen
pilvien seassa
kiertyneinä yhdeksi
enkä ikinä enää en
koskaan palaa takaisin

Muutama rivi kirjaimia

Teininä
hukassa siltä mitä olen
tajuissani kuitenkin
etten sitä mitä todella olen

tiesitkö olleeni
varjoja tuulessa
muiden luomia

suosittu juu
kuuluisuus kylän
iässä kolmentoista

kiertyneenä kadonneeksi
rikkoen säännöt, sydämet
ja jotain niin haurasta, herkkää
sisälläni

tuskan kasvun vääjäämättömyys
myötä ensi ajatusten selkeiden
naamioitujen paljastukselta
aiemmin
kääntyen itseinhoon, viiltoihin
vetäytymiseen kuin
käärmeen koloon
katoavaan

sisuksista puristettuna elämän
nesteet, toivon haituvat
palavana epävarmuudessa
odotuksiin ulkoa puristaviin

horkkaan, jääkaudeksi jään
kuin sukupuuttoon kuolemaan
yksin, ekponentiaalisesti paisuvaan
tutustuin kuuhun
sielun ystävään, tähtien ympäröimään ja
ajoittaisiin värillä räjähteleviin revontuliin

kylmä, eloton, silti ystävien lähestymä -
ja työnsin ne pois

myrkkyä keuhkoihin, kautta sydämeen
ajatuksiin, riittävästi
ja riittävän hellästi, jotta saatoin elää
nähdäkseni kuolemani täydempänä
odottaen halkeavani sirpaleiksi

löysin ulos tien itse tehdystä yksinäisyydestä ja
kyllä, pelastukseni
kirjaimissa, sanoissa kirjojen itseni
niihin piilottaen

löysin keinon myrkyn liudentaa
sanoissa suurimman:
"Kiitos elämästä, Äiti
Pari riviä tein kirjaimia tänään
Siinä kaikki. Olen onnellinen."

kaikista maailman muusista
otin itseeni kätkien
nuo yksinkertaiset
sanat

ja vielä
ikuisuuteen
myrkkypitoisuuksien
kohotessa puhdistaudun
"Pari riviä...siinä kaikki"

Kuunteletko kuuni, sinäkään

La luna, la luna
hulluna huudan
vihellyksenä varjoissa
sumuina surman suussa

kuuletko, vastaatko
hohdanko minä sulle
välistä vaikertavain
telkein kalterein
horjuvien haiventen
pilven pirstaleiden

hohdanko sulle kellertävää kajoa
huomisen huokausta
huomaatko mua vai
hullunako  huudan
maan matosille vain

kuuleeko kukaan
sieluni sirpaleita
kivussa sisältä viiltäviä
joita sulle mä huudan
la luna, la luna



--------------------------------

joo, nyt on niin monen kuukauden writer's block, että minulle
kelpaa tämäkin roska, kiitos

Rakennettu shampanjalaseista

Liikkeen lait
jotakin huutaa läpi vihan
lait pirstaleiksi
sekunniksi
joka halkeaa neutroneiksi
hidastettuna
katumusta, ennen sitä
ylpeyttä

en muista mikä aihe oli
tällä kertaa
vahvan paksun painavan lasin
kyllä

ääni joka ei satuttanut
korvia, vaan jotain
siitä, mitä minä olen

kristallisia shampanjalaseja
minun rakennuspalikoina käytettyjä
vahvassa tykistötulessa
nyrkinkokoisten kivien


sirpaleita ja vesipisaroita ilmassa
halkaisten toisen sekunnin
palasia
häpeällä
pitkin keittötä
törmättyään tiskialtaaseen -
ensimmäinen aggressioni aikuisena


kuulen enkeleiden itkevän
siinä lasten vierellä


voiko rakastaa niin paljolti
että se satuttaa
kuten Lennie jumaloi niitä söpöjä pehmeitä asioita


olen nähnyt ainakin vilahduksia
taivaiden porteilta
kun olemme
yhtä
hän hymyilee
pois faktoja elämästä
rahatta olen matkannut ympäri maailman
tuhannet kerrat
päästämällä irti putoamaan hänen sinisiin
silmiin henkeäsalpaaviin
matkalla takaisin käärinyt taivaat
ja tähdet mukaani


ja silti, siinä seison
häpeässä
liikaa ylpeänä myöntämään
kuunnellen itkua

Reality säikähtäneenä kuoliaaksi

Tässäpä teille: 24/7, realityä ja saippuaunelmia
yksinkertaisuuksia yksinkertaisille
aivonsulattajille tai wannabeelle

todellisuus säikähtäisi kuoliaaksi
nähdessään peilikuvansa
ja niin myös TV
realiteettinsä

tätäkö varten minut on tehty?

Hullu tyytyy kuuhun

Tähdet, kaukana
kuin unelmat
jos luovutamme
ja teemme  niistä vain
päiväunia

etsi ystävä,
kaksi, unelmoikaa yhdessä
samaa unelmaa

älä ole hullu
ja tyydy kuuhun
varmasti keräilemme
matkalla tähtien loistoa

Köysiä, myrkkyjä ja aseita

Voi kun oisin
kansalainen U S ja A:aan
oisin jo Walmartista
ostanut oman

mennyt tähtitaivaan alle
tuntenut kylmän piston leuan alla
katseeni Orionissa kiinni
ja lähtenyt kivuttomasti täältä

tai oisipa mulla malja verraton
vanhaa kunnon myrkkyjuomaa
voi, mikä ihana lähtö ennen loppua päivien
sikarin kera ehkä viinin tai
peräti konjakin ellei
sitten liian hienoa pilattavaksi
kitkerän myrkyn kera

mutta ei, ei täällä eikä tässä ajassa
saa edes kunnollista reseptiä insomniaan
vaihtoehdot harvassa: köysi niin barbaarinen
ja ranteet, oi, taidan jäädä
paria tuumaa vaille vajaaksi miehestä

siis "tässä seison, enkä muuta voi"*
ja sittenkin - kirjoitan taas ja
uudelleen naimisissakin
nauttien niin välillä suuresti
tuskien sanoittamisesta
elämästäkin



-----------------------------------

lainaus: Martti Luther

Perhosia ja ihmisiä

Perhosia ja ihmisiä
oletko tarkannut perhosen lentoa koskaan
kuin rattijuoppona lentokoneella
lentävät

katso! perhonen, hymyilee lapsen naama
"viaton" mieli
kuinka moni korjaa ritariperhosen
sen olevan?

värein kirjavin muodoin
monin kuten
mekin
polttomerkittyinä selkeästi
erottavin elämin
sisältä ja päältä
me

perhoset saaliina läpi
koko elämän
suhteellisesti suurimman
osan eivät todella
elossa ollenkaan

perhosia tuulessa
ajan

kuvittele pisara ilmassa
laskeutuen päällemme
kesken huteran
lentomme

elämän saaliiksi
perhosverkkoon tai
paljain käsin
valtava on vaikutus sillä
miten tulkitsemme elämää
sisällämme

mielikuvana kirkas,
Värikäs lento päiväkin aurinkoinen ihmisen käytöstä kahlitaan säännöin ja lakisanoin omaksi suojelukseksi

muutoin varjojen mailla
asuvat ajatulsemme


tiesithän varmaan perhosista
90%:n elävän yössä

niin on meidän elettävä lentomme
ilman itsepetosta

metamorfoosi tapahtuu vain
lapsesta aikuiseksi
muuta ei ole
ilman asiain kieltämistä

Nipullinen elämää

Elämä
on nippu sanoja
uudelleen ja uudelleen
ne järjestän
sovituksiksi,
tunnoiksi päivien

Kunpapilviä

Nurmikolta maaten
näkee kauemmaksi

kuinka taivas on kuin
pakkaslunta ja kinoksia
talvisia dyynejä
tuulen taitavasti puhaltamia

limittäin
     lomittain
          liimattuna
      kirjavina
  kumpuina

tuhansittain tuhansia
tauluja hetkissä

pääskyltä päiväksi
siivet jos saisin
tai olisipa sivellin
jolla voisin itsekin

milloin
me lakkasimme
katsomasta

maalaamasta

Rakastan (vii)

...koska

tiedän
sinun minua
huolimatta kaikesta

ja koska et koskaan unohda
kysyä minulta
vieläkö
sinua

Rakastan (vi)

...koska

säteilevä tuoksuu
huoneeseen sinun astuessa
sisään

kuin avaisi ulko-oven
kesämökillä
aamulla

lintujen viserrykseen
ja hellän tukahduttavaan
kesän lämpöön

Luonnon kierto

Nuotion loimussa katseelta piilossa
pienen pieni puro elelee vierellä
kumpainenkin visertelee
luonnon nuotein
jatkuvuuden

vuosisatojen sekoittunein
tullein mennein;
puro jatkaa
juoksuaan

estettynä
etsii tiensä uudelleen
kuivuudessa
loikoilee laulellen
laulunsa
hiljalleen

tuntee ajan
kierron kulun kaiken
ympärillään elävän

kuuntele

kertoo levottomalle
sydämelle sen
laulun vakuuttaen
kaiken aina pysyvän
tanssissaan jatkuvassa
elämäänsä ympärillään
toistaen
ihmisen, jänön, tähkien
kukkasten ja metsien
maan vuosien
virrassa kaiken sekoittuen

ei ajatukset hytise, ei
heilu eikä huoju
kun kuuntelee maata
sydämellä mielellä
virran mukana
puron

aamun tuoksu
läpi nuotion savun
vailla kireyttä
levollisna
virrassa
maan

Kuolemaantuomittu

 Kalterit
pysyvät ennallaan
liikkumattomina
eivät koskaan lämmenneetkään minulle
käsi kädessä olemme kuitenkin
viettäneet aikoja

tahdikas, asia, jota en koskaan oppinut
nyt irraallaan, jotakin minussa
47 tuntia 12 minuuttia
aikaa oppia kaikki mitä tulee tietää
hämmentynyt, varma vain siitä koska
he eivät tienneet
kumpi on parempi; pohdiskelen

---------------------------------------
"Death  Row" oli innokkeena tällä pohdiskelulle...ei ihan
helppoa yrittää laittaa itseään kuolemaantuomitun saappaisiin,
mutta yritin ainakin

Hullu tyytyy kuuhun

Tähdet kaukana kuin
unelmat jos
lakkaamme
ja sallimme niiden
päiväuniksi tulla

löydä ystävä, kaksi,
unelmoikaa yhdessä samaa
heijastusta toiveiden

älä hullu kuuhun tyydy
kun varmaankin kahmimme
tähtiä matkaamme

Muutama rivi kirjaimia

Kahdeksannella luokalla
itseni kadottaneena
ymmärryksessä vain etten
ollut mitä olin

tiesin varmuudella
olevani vain varjoja
muiden ajatuksista

suosittu, paikallinen
kuuluisuus, k-o-l-m-e-t-o-i-s-t-a
vuotiaana

hukassa pyörteessä
rikottujen sääntöjen, sydänten
ja jonkin sisälläni

tuskasta inhoksi
olivat ensimmäiset selvät ajatukset
piiloutuneena oivallukselta, kääntyen
itseinhoon, viiltoihin
vetäytymiseen, käärmeen
luikerteluun takasin koloonsa

puristettuna elämän eliksiireistä
sisään päin kääntyen sisin ulos
pursuen
palava epävarmuus sisä-
ja odotukset ulko-
-puolella

talviunta jääkautena
kuin sukupuuttoon kuolevana
yksin, yksinäisyydessä eksponentiaalisessa
tutustuin kuuhun
sielunveljiä tähtien ympäröiminä
ja satunnaisina taika-aaltoina
revontulten

kylmä, eloton, ystävien ympäröimä
mutta työnsin heidät pois

myrkkyä hengittäen keuhkoista sydämeen
aivoihin asti juuri niin vähän
ja hitaasti että pysyinkin elossa
nähdäkseni kuolemani  täydenpänä, täytettynä
jatkuvasti luullen räjähtäväni

lopulta löysin tien itsetehdyssä yksinäisyydessä,
ja kyllä, vapahtajani
kirjaimista ja sanoista kirjojen
joihin itseni piilotin

myrkyn laimentamiseen
sanat sain kynästä suuren
runoilijan:

"Kiitos elämästä, äti
Pari riviä tein kirjaimia tänään
Siinä kaikki. Olen onnellinen."

Kaikista maailman
muusista
otin omaksi sanat
yksinkertaiset nuo



------------------------------------

Lainaus on Lauri Viidan runosikermästä Onni

I found a way out of my self-made solitude and
yes, I met my redemption
in letters and words of books as I
hid myself in them

I found a way to dilute the poison out
in words of a poet greatest
on the earth:

"Thank you for life, Mother
Few lines I made letters today
That's all. I am happy."

For all the muses in the world
I took upon me
those simple
words

and do still
and forevermore
when levels of poison
run high to be cleansed again
"Few lines...That's all"

Kynän tahdossa taivun

Kynä kavala kaunis kyllä
vaan petollinen
kuurona kirjoittaa
mitä tahtoo

tervettä järkeä tahdo
ei
vaan kaivelee
koloja noloja kerrassaan outoja

toisinaan tuulellaan vähät
välittää, viiskoo sanat
multa piiloon
aivan kuin en niitä vielä
mieleeni muistuttaisi kerran toisen

ja silti
ilman sulkaa sulavaa
kaunista ja kuolematonta
tavoittaa mahdotonta
olisi

kynäni mahtavan on mieleni
vanki
puristamalla, paineella
painostamalla
taivas ei aukene, ei
liioin tuskieni tulvapadot

sisälläni asustaa tuhat tuhatta
tarinaa, tunnetta
ellei kynäni niitä vapauta
elämään

Köysiä, myrkkyjä ja aseita

Olisinpa asukas USA:n
ostanut olisin
yhden paikallisesta
Walmartista

ja alle tähtien hiipinyt
tuntenut kylmän pistoksen
alla leukani kun
katseeni kiinni Orionissa
ja heittänyt päiväni pois

tai saisinpa käsiini pikarin
vanhaa kunnon myrkkycocktailia
kuinka ihana olisikaan päättää päivät
sikariin ja viinilasiin ellei
ihan konjakkiin, jos ei sitten
hienoa liiankin kera litkun myrkyllisen

mutta ei, eihän täällä ja nyt saa
edes reseptiä insomniaan
vaihtoehdot vähissä; köysikin niin
barbaarinen and ranteet, ai, taidan
jäädä vartin vaille vajaaksi miehuudessa

siis tässä seison, kun en muuta voi
ajatellen kirjoitellen
olenhan uudelleen naimisissa
ja  kirjoittamisesta aika ajoin
hurmiossa, suoltaessa elämästä
ajatusten tapaisia lauseiksi
lennokkaiksi


-------------------------------------------

aiheena runolle taisi olla kuva kirjoituspöydästä jolla pikari
kirjoitusvälineet ja pääkallo

täytyy yrittää kirjottaa jotain uudenlaista ihan kokeilun vuoksi

Katkelmia onnesta

Ostettua tai lainattua
kenties ratkaistua
saavutettua
maaliksi asetettuna

onni
etsinnässä harhauttaa

ei elämä tasoja tavoitettavaksi
vaan ajan katkelmia
joista me
läpi puhallettuja

kiinni pidä onnellisista
hetkessä katoavista

Maa on vielä jäässä

Maa on vielä jääkylmä
pistelee pitkin selkää
tunkee sormensa
selkäytimeen

viime kuukaudet, puoli vuotta
jäätyneenä kuoliaaksi pimeässä
ei päästä irti
helpolla
aivan kuin synnit
eivät tahraisi vuosiksi
luikertelisi käärmeen lailla takaisin
valoon
juuri kun kadonneeksi, kuolleeksi
oletettiin

makaan keskellä nurmikkoa
pimeässä jäätyneenä
räpäytän vilauksen ensimmäisen
liiankin säteileväisen
edes uskaltaa vastaanottaa
pitkään, katseellaan

kuulen ne nyt, laulut
lentävät ylhäällä kaartavat
kuin minulle sävelletyt,
esitetyt

tuijotan aurinkoa suljetuin silmin
heikkona vielä
hymyni lämpiää minussa
sulattaa pimeää

ruoho on rumaa
tunnen sen käsissäni, eilisvuoden
lehdet liian myöhään tipahtaneet
lannan tuoksun kuitenkin
naapurin tilalta tästä pohjoiseen

pidän ne kiinni
voimaannuttamaan lämpöä
tuoksua, konserttoa

nähdäkseni perhosia
lentelemässä hullun lailla
silti tarkasti laskeutuen voikukalle
josta lapset kohta kutovat seppeleen

nuotion kipinän
vauhkona lapsia juosten pihaa pitkin
hurmiossa nuotion liekeistä
liiasta valvomisesta ja vaahtokarkeista

pidän ne kiinni
tiukasti

pilvien kaapatessa aurinkoa
lämpötilan pudotessa ja
tuulen tehdessä vauhtia

kärsivällisesti odottaen
uusintajaksoa auringon
ensimmäiseen poskelleni tipahtavaan
rakeeseen asti



kuitenkin, olen vakuuttunut jo
syntyväni uudelleen

Tähtikuvioita

Kylmä kirveltää
kuin piikkejä,
vielä, tähän aikaan vuodesta
olen siellä missä katseeni
roikkuu
roikkuu

kuulenko niiden
kuiskaavan vastaukset
ajatuksiini

toiset uskovat niiden
tietävän kaiken, kirjoitettuna koodeihin
kuin maalattuna iholle

tietoisuus mitä ne todellisuudessa
ovat, on tuskallista
eivät omaamme
lämpöä ja valoa
kummempaa

ratkaistu mysteeri
on katoavaa kauneutta
kuin lasten vesiväriteokset
sateeseen unohtuneet

avaan oven yrittäen
lukita ajatuksen ulos
antaa todellisuuden olla
työnnän sitä pois
tukahduttavasta syleilystä
tönin
katkerana

lapsi on juuri
kuollut

Yötön yö

Kanootti
liukuu hiljaa lahdelmaan
järvi, tyyni kuin jää
rantakivikolle kolahtaa
vetten päällä
ääni järven kolot kaluaa
ennen kaukaista kuolemaa

istun kivellä
tikkutuli seuranain
vilttina vilulta harteillain
rupatellaan, hiljaisuudessa

aurinko paistaa
ja on keskiyö, yötön yö


-------------------------------

otin jo hieman etunojaa kesään muistelemalla

Hengitä hieman

Hengitä hieman,
tarvitsen sinua
minua varten,

henkäys pieni
selvitä seuraavan päivän
päähän
liikuta lihasta
minulle
vain
jotta voin tehdä
tehtävän
kaksi
voitele nivel
minulle siirtyä tieltä
tarvitsen sinua
pysähtyneisyydessä
tässä, elämän

silmäluomia nosta
minulle kerran, unia
nähdä
olethan kiltti, tekisit
niin, tarvitsen sinua
minua varten

ajatukset  sotkeneet ovat viidakon
vähentyneet mutta kiivastuneet
katkeranpunainen suonissa
virtaa kehoni
hallinnan
ottanut mielenikin

tiedän nyt vastauksen
turtana voi ja tunteekin kyllä
reilua ei, sillä huutaa ei saata
tarvitsen liikuttamaan sinua
ihan vain hieman
suuntaan mihin tahansa
älä vaan vala veistokseksi
ruumiiseen tähän


unelmoisitko yhden
ihan vain yhden minulle asian
tarvitsen sinua elämään vähän
kun olen poissa


Hengitä hieman
tarvitsen sinua
minua varten

Tähtivaloa

Päivä tähteitä
yön jäljiltä, murusia
varjoissa kasvaen murskaa yö
kaiken valoksi aiotun
uudelleenkin rakennetun

katseeni nostaen yössä
taivasalla
näenhän reikiä viltissä
pimeyden
valoja kiljumassa
sieltä taaempaa kaukaa
kaiken kaikkiaan ei sentään
peitossa pimeän

jotenkin vain pitäisi kai
rakentaa tikkaat
tuonne taakse taivahan

valot vain kaukaisilta
reiätkin pienen pienoisilta

Turvoksissa

Sade minussa
jokainen tippa nielee
minut kokonaan

toimittaa perille ilman
päämäärää
loputon päättymätön imu
kohti tyhjää

upota  upposi  uponnut
luvaton läpikulku
melua pirstaleina saumatonta häiriötä

tulva minussa
vuotaa ja läpäisee
paineessa pienimmästäkin reiästä
halkeama, murtuma, liudentuma
kaikki minua kellumassa
ympärillä minua
tietämättä
mistä aloittaa
jahtaamaan sirpaleita hukassa virran mukana

juoda  joi  juonut
liikaa pisteliästä
elämää minun
käsitellä

Täyttymys

Kun olen poissa
aurinko hellii ja
suutelee poskelleni
sanoakseen: hei

lempeän tuuhea tuuli
kuin äitini ääni
herättää aamuun jollaista
ei koskaan ollut
vuoripuro sirkuttelee
lepertelee tuoreuttaa
virkistäen
kahdet hymyt
loistavat lähestyen
täyttäen kaiken sen
mitä etsin elämäni auringonlaskut
kun olen poissa

Masennuksen valtameri

Aallot rynnäköllä
aallot

piesty ja koluttu
hyödyttömän hyödyntämistä
heitettynä kiviselle rannalle, kuin
karusellissä ja vuoristoradalla
elämän, jota pyytänyt
en, koko huvipuistoa

alastomana avuttomana
silmälihakset tavoittelevat luomia ylös
hiekka polttaa
näköni pistelee sumuani

kuinka saada koneisto liikkeelle, on

ajatuksenjuoksu lokin lailla ohittava

vasten häikäisevää valoa

toivoa vai kangastusta aurinkoisesta satamasta

ja sitten aallot myrskyävät

uudelleen ja vetävät takaisin

hänen armottomaan syleilyynsä

tarttuu, nostaa, vetää, takaisin, pitää

henkeä

sylissänsä

pinnan alle vihdoin

viimeistä kertaa

loppunäytös

toiveiden ja unelmien kadonneiden varastettujen

välähdyksinä vain

eivät koskaan pitäneet lupaustaan

upoten

valmistautuneena

pehmeämpään kyytiin

syvyyksiin alle meren painon

tyyntä silmieni edellä

viimeistelen henkäyksen viimeisen

kuitenkin liian aikaisin

meri ei vielä ole lopettanut

eikä valmis

aallot, kitkerät ennustajaeukot

onnettoman kulkuni

heittävät minut tukehtumaan uudelleen

taas toiselle rannalle

jotakin rakentuu

yskimään olemassaolon vettä

haukkomaan tulevaisuutta

suolaa

suonissani

Sokaistuna näkemään

Raajarikkona horjuen
polvilleni pudoten

raskaasti vajoten
haavoittuneena hajoten
tyrmiin toivon
petollisiin pettäviin
sortuviin

hedelmäsi
kypsynyt, yli ja
lopulta mädännyt
unohdettu
koluttu
lukittu, sinetöity
ja silmät avattu

varovasti, niin niin hitaasti

katsellen raunioihin
rakentaakseen eilisen
palasista, kerättyjä rakennelmia
elämän taidonnäytteistä

tavalla tai toisella
toinen tekee yhden
uudeksi, käytä, ettet tule käytetyksi
hiipuvassa valossa
yön pimeän
ruletissa

todellisuudessa kuun
pimeä puoli antaa
valolle muodon

Pienoisia asioita omistan

Pienoisia asioita -
omistan

välähdyksiä ohikiitäviä
arkipäiväisiä

silmät, jotka verhoan
uupumuksesta
sekunnin puolikkaaksi,
jotka marssivat jonossa
muurahaisia matkien
tietäen tarkalleen
menonsa määränpään

pilvet syleilemässä aurinkoa
kun hikoilen helteessä
hurjassa

pakkasen purressa lujemmin
katseeni kiinnittyneenä
revontuliin leimuaviin
rintani sisällä
huojuviin

kimallus kanootin kyljessä
kirpeän syksyisen hytinän
viileässä, järvellä
jäätyneellä tyyneksi tuulen
kuiskauksen kaipauksessa

sinä,
aamuisessa horkassa
muutamia minuutteja heräämisestä
nostamassa päätäsi hukkuvin silmänripsin
uupunein liiasta unelmoinnista
ja peikkosen hiuksin,
sanoen: kulta!

Haavoittuneena iäksi

Rakkaani,
ensimmäinen tunnustuksesi
oli valetta,
väittäen rakastuneesi,
syvästi niin,
pikaisemmin mahdollista, ennen
salaman saatua valoa,
sillä olin jo perillä odottaen,
haavoittuneena iäksi
nuolista Amorin

Siinä välissä

Loisteensa hyväilyssä
suudelmin viettelevin kosiskellen
virheetön on hän, mysteeri mun
väittävät kiveksi - vieläpä kylmäksi

Pariisi, ai, katusoittajat
bonjour't ja oui't
kadut mun Amelie'n
sellaista atmosfääriä, tuoksuja
tiedettä, taidetta baskeritta tai -rilla
on se niin pictoreskii
..joo

Eiffelin alla häiriö iski ihan
suoraan paniikkiin
ja lompakkokin nyysittiin
metrossa ahtaassa vailla
varmennettuja valoja, ja kokonaan
ilman ainuttakaan runojaan ääneen
lukevaa trubaduurii

näistä lompakko varastettu kokemuksena kuin
hyppy tornin päältä Eiffelin
häiriö kuin kivulias kapuaminen  ja
sitten vasta hyppy hidastettu asfalttiin

c'est la vie
elävää elämää
kirjoitettuja kansiin, koukuttaa
jossain siellä välissä elämään

Kroonikko

Krooninen - nimeni
panssaroitu rintavarustukseni
krooninen - minä
olen

(annan sen pois, annan sen pois)

krooninen - siitä rakennettu
rakennettu kestämään
ei armahtamaan
pakenisin ellen tietäisi
paremmin

krooninen - suonissani
päiväunissani
yöllisissäkin painajaisissa
kaikissa rutiineissani

krooninen - hukassa minussa
temppuilevan labyrintin ja lääkkeiden
et huijaa enää minua
olen jo ollut hukassa itsessä hukkaamassa
hukattua sisälläni

krooninen helvetti
muistuttaa kovasti narkoottista
insomniaa kroonista


-------------------------------------------

käännös

Kirjeitä Suomesta II

11.45 unohdin laittaa aamiaista, nälkä! ei voimia laittaa ruokaa, kahvia siis. radio soi taustalla ja lehti kertoo samaa; mies kuristi vaimonsa sähköjohdolla saunassa (vai jälkeen) ja itsensä jälkeen; tietenkin. käyttiköhän hän samaa johtoa? puhuvat intohimorikoksesta. mielestäni enemmänkin fuusiorikos; kun ihmisiä laitetaan tähän ilmastoon niin syntyy fuusioenergiaa, se on keksitty, täällä. uskokaa pois.
aurinko noussut, ei tarvetta katsoa. kahvia. kuumaa, maistuu aivan...sperm..wow...pyhä helvetti...! mistä edes tietäisin..!? maito käynyttä, no, pohjanmaan kautta! ehkei sentään, en taida olla vielä niin pohjalla

16.32 selvisin. kohta olisi normaalia olla pimeää - sen kestän. kosteus. kuin viidakko joskin hieman kylmä sellainen, + 2. kuin tunkio. tämä arktinen viidakko ei kuivu koskaan. kävin kaupassa ja imuroin. hieno päivä. tarpeeksi merkityksellisiä toimintoja teeskennelläkseni normaalia (onnellista) elämää. istun ja katson kaihtimia. kahvia...en usko