Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

torstai 23. huhtikuuta 2015

Seitissä syöjätärtä odotellen



Surua sanoilla suustasi syljet
tarinoillasi tuskaa tapat
kiroamalla karkoittaa koetat
kyynelillä kuljettaa pois
avuttomana itket
auta ei

tapahtunut se jo on
uhri sen olet
turhaan itseäsi irti riuhdot
sinut hämähäkki seitistään syö

2 kommenttia:

  1. Tää on hurja. Taisin noissa aiemmissa kommenteissa unohtaa mainita, että sä käytät tosi taitavasti loppusointuja. Eivät vaikuta teennäisiltä (kuten usein käy), vaan nimenomaan hoitavat tehtäväänsä runon rytmin luomisessa ihan huomaamatta. Tässähän runossa alkusoinnut puolestaan pääsevät kunniaansa ja iskevät erityisen hyvin tuossa viimeisessä säkeessä! Hienot tehokeinot.

    Ja tykkään muutenkin tän runon sisällöstä. Mulla tuli tossa ekassa säkeistössä sellanen vakava fiilis, mutta jälkimmäinen säkeistö tekee sanajärjestyksellään jotenkin lorumaisen tunnelman, joten mä koin sen paljon leikkisämpänä. Mulla usein tulee virheiden tekemisen jälkeen kovin voimaton fiilis ja tuo eka säkeistö vois kuvastaa sitä olotilaa hyvin (saatoit törmätä mun blogissa tästä kertoviin teksteihin). Mut varsin pelottavaa, jos vielä itkun ja parun jälkeen tulee iso ja paha hämähäkki, joka syö, eli tapahtuu jotain vieläkin hirveempää. Tai ainakin mä näkisin tuon viimisen säkeen jotenkin futuurisena eli runon "sinä" (tai mikä hieno termi sille sitten onkaan) vielä odottaa, että saa helvetillisen rangaistuksen mokailustaan siltä hämähäkiltä, vaikka kuinka jo katuisi tekosiaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitti ylisanoista ja analyysistä. Ihana saada kommentteja. Tää on kuten muutama muukin kahdesti kirjoitettu. Aikaa välissä sen 15-20 vuotta, mutta tunteet ei muutu. Ja jos tunteista puolet tavoittaa, niin hyvä. Analyysisi on ehkä jopa enemmän mitä hain . ehkä autoit tajuamaan mitä tarkoitin kun kirjoitin. Tosin elämä on opettanu ettei kaikkia virheitä saa pois edes parkumalla tai ajan kanssa. On kuin viilletty puuhun nuorena - arvista tulee isot ja ne muuttaa jotain pysyvästi

    VastaaPoista