Surua sanoilla suustasi syljet
tarinoillasi tuskaa tapatkiroamalla karkoittaa koetat
kyynelillä kuljettaa pois
avuttomana itket
auta ei
tapahtunut se jo on
uhri sen olet
turhaan itseäsi irti riuhdot
sinut hämähäkki seitistään syö
Tarkoitus olisi runoja saada. Tilattu on, en tiedä josko milloin saapuvat vaiko tuottavat hajatelmaa, rikkoontunutta tavaraa. Hieman on varastoja, joista jakaa. Laadulla tai laadutta, mielipiteestä piittaamatta ovat palasia sielustani. Ethän siis lainaa kysymättä itsessä kalleintani.
Tää on hurja. Taisin noissa aiemmissa kommenteissa unohtaa mainita, että sä käytät tosi taitavasti loppusointuja. Eivät vaikuta teennäisiltä (kuten usein käy), vaan nimenomaan hoitavat tehtäväänsä runon rytmin luomisessa ihan huomaamatta. Tässähän runossa alkusoinnut puolestaan pääsevät kunniaansa ja iskevät erityisen hyvin tuossa viimeisessä säkeessä! Hienot tehokeinot.
VastaaPoistaJa tykkään muutenkin tän runon sisällöstä. Mulla tuli tossa ekassa säkeistössä sellanen vakava fiilis, mutta jälkimmäinen säkeistö tekee sanajärjestyksellään jotenkin lorumaisen tunnelman, joten mä koin sen paljon leikkisämpänä. Mulla usein tulee virheiden tekemisen jälkeen kovin voimaton fiilis ja tuo eka säkeistö vois kuvastaa sitä olotilaa hyvin (saatoit törmätä mun blogissa tästä kertoviin teksteihin). Mut varsin pelottavaa, jos vielä itkun ja parun jälkeen tulee iso ja paha hämähäkki, joka syö, eli tapahtuu jotain vieläkin hirveempää. Tai ainakin mä näkisin tuon viimisen säkeen jotenkin futuurisena eli runon "sinä" (tai mikä hieno termi sille sitten onkaan) vielä odottaa, että saa helvetillisen rangaistuksen mokailustaan siltä hämähäkiltä, vaikka kuinka jo katuisi tekosiaan.
Kiitti ylisanoista ja analyysistä. Ihana saada kommentteja. Tää on kuten muutama muukin kahdesti kirjoitettu. Aikaa välissä sen 15-20 vuotta, mutta tunteet ei muutu. Ja jos tunteista puolet tavoittaa, niin hyvä. Analyysisi on ehkä jopa enemmän mitä hain . ehkä autoit tajuamaan mitä tarkoitin kun kirjoitin. Tosin elämä on opettanu ettei kaikkia virheitä saa pois edes parkumalla tai ajan kanssa. On kuin viilletty puuhun nuorena - arvista tulee isot ja ne muuttaa jotain pysyvästi
VastaaPoista