Hiljaista kaduilla kuitenkin
paljon on valoja laitettu
elämää vähemmän katseltavaksi
on siirtynyt muutamaan ravintolaan
lahdattavaksi
palaavat kellon kotiin käskiessä
kuten kerran, toisenkin itse minäkin
iloiten, huutaen, muka rakastuneena ja pettäen
milloin taksilla tai jalkaisin, pyörän rämällä huojuen
kotiin, jatkoille tai jonnekin
sillan kupeeseen joen sen
en halua enää
en koskaan
toivon jostain enemmästä muistan sen
toivon turhan, usein niin rikotun, nuhjuisen
jäljiltä katujen kaupungin
paljon on tehty ja tehdään vaivaa, jotta
saataisiin korjattavaa elämiin toivossa paremmasta
en enää
haluan elää
hetkessä, hetkellä, hetkenä
itsenä
Ois kiva kuulla tän runon taustoista eli vaikka miten itse tulkitset tän tai mitä ajatuksia sulla on ollut, kun oot kirjottanut tämän? Mulle tää kuulostais siltä kuin joku olisi kyllästynyt kaupungin yöelämään, ehkäpä ryyppäämiseen ylipäätään. Mutta tulkitsenko mä liian suorasti, jos mietitään runon alkuperäistä tarkoitusta?
VastaaPoistaKyllä tulkitset ihan suoraan oikein. On tullut rymyttyä tarpeeksi. Parvekkeelta näkyy kohtuu vilkkaalle kadulle tämän kylän keskustan viereisen opiskelijapainotteisen asuinalueen ytimessä. En ole illtaisin ensimmäisenä nukkumassa ja unettomat yöt siihen lisäksi niin tulee katseltua menoa. Siitä lähti fiilis johon liittyi omat muistot mukaan sanoja pyöritellessä. Ehkä hieman arjenfilosofointia sen suhteen kannattaako juominen ja baareissa notkuminen ollenkaan. Minä olen nähnyt ne sillanalusetkin baariöiden jatkeena, joten kiitos ei, mutta onko tuosta menosta kellekään mitään hyötyä...
VastaaPoista