Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

torstai 25. kesäkuuta 2015

Hullujen huone

Hullujen huoneessa
seinillä on korvat
käytävät ammottavia suita
hiljaisuudessa

hulluilla ei ole nimiä
eikä hoitajilla
persoonaa

sääntöjä säännöiksi
köykäisille
arvaamattomille
kirjoitettuna kansiin
vihkosiin
ja leväten
syleilyssä omertan

kaikki lasi läpäisee
salaisuuksia
seinien kuunnellessa tarkkaan
silmiä siellä täällä

kaikki seurannassa
seulonnassa

hullut tekevät
ympäristöstä itsensä
sulloen sanansa
syvälle mieleen
     muhimaan
        sanoista
             ajatuksiksi
                  teoiksi

2 kommenttia:

  1. Tässä esimerkkiä monipuolisesta sanastosta. Jouduin tuon omertan oikein googlaamaan ja wikipedia kertoi sen liittyvän käyttäytymissäännöstöön ja vaikenemiseen. Ootko sä ajanut takaa näitä merkityksiä? Sinänsä hassua, ettei oo tullut selvitettyä, ku yks mun lempibiiseistä on nimeltään Omerta :D.

    Lisäks tykkään tän runon miljööstä, "hullujen huoneet" kun ovat eräällä tavalla mielenkiintoisia. Ja tuo viimeinen säkeistö on suorastaan pelottava, varsinkin siks, koska uskoisin sen pitävän paikkansa liiankin monissa tapauksissa.

    VastaaPoista
  2. Oon tässä kirjoittanut viime kuukaudet kirjaa joka on omaelämänkerrallinen ja tiesin sen kanssa olevan hetkittäin tuskallista. Ehkä siksi tein caminoblogin, vaikka en sitä ole niin siihen käyttänytkään. Tunteet ja muistot ovat menneet pitkälti uniin ja unettomuuteen, mutta tämä runo syntyi kai purkamaan kokemusta joka nousi pintaan kirjoitettuani useita lukuja hullujen huoneesta. Tulivat kummittelemaan ja pyörivät päivän pari ja sitten kirjoitin tuon yhdeltä istumalta, pari korjausta tein iskiessä tänne. Tietenkin tuo on vain yksi tulokulma, mutta kyllä paikka ja lopun tarkoitus on sanoa pelottava. Tosin koska se ei riitä kuvaamaan ja kauhu ei toimi suomenkielessä niin pitkitettyä kauhua on ilmaisu jota olen käyttänyt silloin tällöin. Onhan toki hauskojakin tulokulmia ja monta mielenkiintoista, mutta jotenkin tuo omerta pomppasi, kun olen kauhunsekaisella mielenkiinnolla aina "ihaillut" mafiaa. Hullujen huoneella on paljon samaa, vaikkei siellä rikoksia varsinaisesti tehdä. Korkeintaan ihmisyyttä vastaan :D

    VastaaPoista