Kutina
koditonna
yölliset tähdet
imevät valon
kanssa energian
uni mahtaileva
kaikessa poissaolossaan
tunteja, ennen kuin sen mysteereihin
uinahdan, ajatuksia tulvillaan
joita ei julki koskaan voisi tuodakaan
suloisia unet eivät koskaan tähtien
kiskoessa elämää yötä pitkin
revontulten myrskyt
entisten aikain shamaanin pyörähdykset
nuljahdukset levottomat
vapisevat sormet
kolkko sydän särkee
itkut mykät aamun
epätodellisen kasvun aikuisuuteen
ees taas vello vaan
ja lopulta täyteen paniikin kohtaukseen
eilinen ja päivä ennen ja
kauas kuin munankuoren vahva
olemassaoloni jaksaa seurata keksin murusia
iltapäivä istuu minussa bentsodiatsepiininä
kuin sotilas palatessaan rintamalle
hämmennyksissä kahdessa todellisuudessa
tyyny imee raivoisia huutojen meriä joita läikytän
päällensä, ottaa vastaan kaiken rakennetun
sisääni, höyhenet lentävät ilmassa ja minä
nostan käteni
antaakseni yhden leijua sille
ohut pehmeämpi henkäystä särkyvä
kuten minä
puhallus
****************************
[ The itch ]
The itch
homeless one
stars in the night sky
suck all the light
along the energy
sleep is pretentious
in all of its absence
hours, before falling in to it's
mysteries, abundant with thoughts
not ever to be publishable
dreams are never sweet with stars
pulling life out during the night
gales of northern lights
ancient shaman's twirl
the twist to the unrest
fingers shiver
hollow heart hurts
cries muted in morning's
unreal coming to an age
churning back and forth
and finally to full panic-attack
yesterday and day before and
back to long as my eggshell of
existence can trace the cookie crumbs
afternoon sits in me with benzodiazepine
like soldier traveling back to the war-zone
confused between two realities
pillow seeps screams rage ocean that I spill
on it, it receives all that has been built
inside, feathers fly in air and I
raise my hand
to let one float in it
thin softer than breath fragile
like I
blow