Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

lauantai 14. lokakuuta 2017

Suudelma jäähyväisiksi

Sanasi
lävistävät minua
kuin tuhannen neulaa

tuskan helmiä
veren kyyneliä
jokaisessa ikinä inahdetussa
rakastan sinussa sinulle sävelletyssä

vain ainoastaan sinulle

lauseita jotka tuomitsevat
unelmani lentämään
halvaantuneina

ilman sinua

minuutit taivaissa
muistojesi vierellä
vaihtuvat tunneiksi ahdistusta
polvillani anellen sinulta

edes suudelmaa hyvästiksi

hautaani mukaan laskettavaksi




----------------------------------


A Kiss Goodbye

Your words
pierce me with
thousand needles

pearls of pain
droplets of blood
inside every uttered
I love you ever composed

solely for you

sentences that sentence
my dreams flying
paralyzed

without you

every minute in heaven
in memories beside you
turns into hour of agony
on my knees pleading

for at least a kiss goodbye

to take with me to my tomb

2 kommenttia:

  1. Kaikessa tuskaisuudessaan kaunis ja puhutteleva runo. Jos jotakin kritisoisin, niin polvillaan aneleminen menee ehkä jo liian paatokselliseksi. Pidän paljon tuskan helmistä jokaisessa rakastan sinussa - siinä olet tavoittanut jotakin ollennaista rakkaudesta. Halvaantuneina lentävät unelmat on myös hyvä ilmaus, se hätkähdyttää, sellaista en olisi odottanut. Tämä ja muutkin sun runot tulee lähelle ja syvälle. Luen niitä mielelläni, aina pitää hetki hengähtää runon jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riikka! Kommentista ja kehuista. Anteeksi, että kesti (mulla on varmaan pari sataa kommenttia kommentoimatta englanninkielisellä sivustolla). Täytyy sanoa, että ottaa kaikkinensa koville taas syksy ja pimeä. Ei vaan tahdo jaksaa. Pahinta, ettei tahdo saada edes kirjoitettua mitään...
      Ja kiitos kritiikistä....oot niin oikeassa tuon "polvillani" suhteen. Kun jaksaisin siihen tarttua ja muuttaa. En ole kauhean hyvä muuttamaan kerran julkaistua, mut koetan ainakin muistaa jatkossa

      Kiitos!

      Poista