nanosekuntillinen
hellä henkäys
ihollani hengitän
värisevällä
höyhen hienoisessa tuulessa
yrittäen antaa anteeksi
tyyneys joka polttaa sisällä
salama ilman myrskyä
putoan
jokaisella räpäyksellä
niin raskaana, kovaa
kuin voi ihminen olla itselleen
unelmat juoksevat
pitkin poskiani
suolaisina ja suloisina
aivan kuin
nauttisin
ja nautinkin
tästä konstruktiosta
tuhoamisesta menneiden
--------------------------------------
No End Lullaby
The instantnano second of a
gentle sigh
I breathe through my skin
that shivers
a feather in slight breeze
trying to forgive
calm that scorches inside
thunder without lightning
I fall with
every blink
so heavy, hard
as one can be to oneself
dreams running
down on my cheek
salty and sweet as if
I enjoy
and I do
this construct of
demolition of the past
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti