Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

sunnuntai 5. kesäkuuta 2022

En voi kuin sukeltaa

 En voi kuin sukeltaa

silmiesi iirikseen 


lämmin ote leimahtaa

liekkeihin keuhkoissani


puristuu sydämeni kivusta ja

tarpeesta huutaa kiljua


valtameren sininen

häivähdyksellä vihreää


huulesi mutisevat hidastettuna kuvana ja

kuolen tusinan kertaa kykenemättä liikkumaan


lopulta huimaavan aavistuksen pahoinvoivana täristen

saan käteni pistelevän helisevän liikkumaan


lähemmäs ja lähelle ja sinun kädellesi

pehmeätä niskaa pitkin korvannipukkaa nipistäen hellemmin


siirrän lähemmäs itseni silmät sulkien

huulet kosteat pehmeät lähemmäs lämpimät


ja unelmoin unelmaamme

sekuntien kietoutuessa tunneiksi 

ja meidän