elämän kaiut
jotka se joskus kätki
tuoli
polvillaan kerjäten
verhot puoliksi revenneet
seinät kuin naama
itketyn meikin
ei enää virtaa itku kyyneliä
itkuni aavikon joen kuivunut uoma
kärsivä kituva auringon poltteen luoma
vailla moraalia
kuten elämän sattumanvaraisuus
seinät betonista
ovat niin yksin ja hukassa
hauraita illan
herkässä valossa
esirippu laskeutuu
*********************************
Echo In A Room
Roomthe echoes of lives
it once held in
chair
on it's knees begging
curtains half torn
walls look like face with
ruined make up
the cry does not flow tears anymore
my cry is a desert river bed
that aches in the scorching sun that
lacks morale
like life's haphazardness
walls made from concrete
look so lonely and lost
feeble in the evening's
fragile light
the curtain call
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti