Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

tiistai 10. toukokuuta 2016

Sokaistuna näkemään



Raajarikkona horjuen
polvilleni pudoten

raskaasti vajoten
haavoittuneena hajoten
tyrmiin toivon
petollisiin pettäviin
sortuviin

hedelmäsi
kypsynyt, yli ja
lopulta mädännyt
unohdettu
koluttu
lukittu, sinetöity
ja silmät avattu

varovasti, niin niin hitaasti

katsellen raunioihin
rakentaakseen eilisen
palasista, kerättyjä rakennelmia
elämän taidonnäytteistä

tavalla tai toisella
toinen tekee yhden
uudeksi, käytä, ettet tule käytetyksi
hiipuvassa valossa
yön pimeän
ruletissa

todellisuudessa kuun
pimeä puoli antaa
valolle muodon












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti