Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Maalattu auringonnousu

Veriset taivaat
revin ylleni
Tuonelan tummemmasta
mielen mustan
matkustajasta

lehdettömänä juurillansa
alastomana ohikulkijan
osoittamaksi

ruma kuin ruumis
eloton ainakin

katson alle oksiltani
mädänneinä mättäinä
elämäni lehtiä
tuulehen tarttuneita
toisten kuolohon sekoittuneina

mädänneinä mättäinä

haikeina silmäilevät
silmäni vesissä
laskuja värjättyjä auringon
menneillä tehdyillä
kauniin punakellertävin
vaan haikeita kaihosta kajahtaneina
todesta irrallaan kuin
sijoiltaan sujahtaneet

auringonnousuni hiipivät
äänettä luimuten
pilvien päällä

elämä tahtoo olla
minulle ikuinen talvi
kevään kirkkainkin aurinko
on vain taulu
noviisin onnettoman kokeilun
luomus
tunnetta paitsi
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , ,

2 kommenttia:

  1. S.27. huhtikuuta 2016 klo 23.12

    Vallan hieno tämä. Varsinkin luimuilevat auringonnousut.

    VastaaPoista
  2. V. S. Paavolainen28. huhtikuuta 2016 klo 14.22

    Kiitos kommentista ja kehuista...nostit esiin oman suosikkini tästä...ihana kieli tämä suomi kaiken kaikkiaan, ainakin runoja rustaavalle

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)