Kattaisitko vuoteen
kulta
suutelisin sinua
sieltä
kuljettaisin kättäni puron lailla
leikitellen hyppien hitaasti hivellen
kuin kiveä kiertymällä kulumaan
sileän pyöreäksi käteen
kovan hellän pehmeäksi
kattaisitko vuoteen
kulta
minulle
tulla lähentymään sinua
tavalla ainoalla täydellisellä
liekehtimään laavana sisällä suonissasi kihelmöimaan palohaavan lailla
hetken ennen putousta
sisällä sinun ja minun
räjähdystä
kattaisitko vuoteen
minulle
kulta
tulisin palaisin roihuisin tulta
ihollasi sisälläsi nälälläni
loiskuisit itkisit kevät puron lailla
riipisit viimeiset suikaleet selästäni
kattaisitko vuoteen
meille
kulta
laavalle muodottomaksi muotiksi
kaavamaisuuksien kameleontiksi
yhdeksi kahdelle
karistaa maailman murheet
meille unelmaksi unelma
täydellisyyden täyttymän venytetyksi tuokioksi
kattaisitko vuoteen
kulta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti