Vastaus

Etsinyt olen

löytänytkin, unohtanut

jälleen mieleeni muistuttanut

löytänyt,  kadottanut
uudelleen ja uudelleen
lopulta tavoittanut
tarkoin sen sisällön tutkinut
tyhjäksi todeten -
kuin puhallus ilmaan

Savimaa

Velloo, vatvoo

muttei kerro, korkeintaan vihjaa

sisälläni, solun jokaisen sopukassa

kuin savinen maa

kun routii ja siitä

itsensä vapauttaa

päälle maan ei kerro

sanallakaan selitystään

näkyy kivut, säryt, rikkinäisyys

suuret voimain väännöt

tuska pinnalla käy, sanaakaan ei näy

vaikka siirtää kivet suuret

halkoo asfaltin

ja varmaan puunkin

juuret

ei selitä, ei puhua saata

velloo, vääntää hiljaa ihan

hitaasti kääntää tuskaa

sisälläni

ei otetta, ei toivoa

päältä käsin tutkia

hiljaa, hitaasti

en selkoa saa ees lapiolla

niin laajalla

piilossa massassa savimaan

Sinä ja Minä

Jos minulla olisi aikaa,

kysyisin kuka sinä olet,
mutta olosuhteiden pakosta kysyn:
mitä sinulle kuuluu?

Kuin se minua yhtään kiinnostaisi.

Uusi maailma

Itkusi kasvaa
kanssani
hetken

heiveröinen  ensimmäinen
taivaita särkevällä otteella
kaivaen kaiken sieluista kahden
nyt toisiinsa nidotun
kuolemaan saakka

teet uusia meistä
vallan valtavan antaen
vastuun sitäkin suuremman

sylissäni saat minusta avuttomuuden
esiin kaikessa olemuksessani

varmuus syntyy vain yhdestä:
ottaessani hauraan pienen ryppyisen
kätesi sormiini
olet minun,  minä sinussa
lähtemättömästi
jokaisesta hetkestä jokaiseen tunteeseen

Nuoruuden runo - riimit ja kaikki

Sumuinen ilta

on unelmien silta

Olkoon matkaaja kuka lie

silta tuo kauas vie

kauas maahan unelmien

tuhansien suudelmien

muistoihin lapsuuden

haaveisiin tulevaisuuden

Kaikki siel’ on ihanaa

mut' mitään mukaan et sä saa.

Kaduilla päivieni

Hiljaista kaduilla kuitenkin
paljon on valoja  laitettu
elämää vähemmän katseltavaksi
on  siirtynyt muutamaan  ravintolaan
lahdattavaksi

palaavat kellon kotiin käskiessä
kuten kerran, toisenkin itse minäkin
iloiten, huutaen, muka rakastuneena ja pettäen
milloin taksilla tai jalkaisin, pyörän rämällä huojuen
kotiin, jatkoille tai jonnekin
sillan kupeeseen joen sen 
en halua enää
en koskaan

toivon jostain enemmästä muistan sen
toivon turhan, usein niin rikotun, nuhjuisen
jäljiltä katujen kaupungin
paljon on tehty ja tehdään vaivaa, jotta
saataisiin korjattavaa elämiin toivossa paremmasta

en enää
haluan elää
hetkessä, hetkellä, hetkenä
itsenä