Rakastan V

Hymy, nauru
helmiä tummalla sametilla
ääni kuin pehmeä kosketus
elämää enemmän
hellempi kuin unohdus
silmät syleilee sisintäni

pehmeys
jota pitkin kuljettaa sormiani
lähellä
janoten lähemmäs
kunnes olemme yksi sana

kosketat
vapisee vartaloni varoen varoittamatta
saa sydämeni sykkimään suoniini
hehkuvaa huumaa
rakkauden polttamaa kuumaa

saanhan unohtua syliisi?

paratiisi
paikka, jota en voi omistaa
vaalia vain varoen

tulet
ja kadotan sanat
sinua varten sävelletyt

olet
ja todellisuus tukehtuu typeryyteensä

lähdet
haihdun huolettomaan huumaan
hymysi muistoon katoan

Matka on aina tie

Olen sen aina niin mieltänyt. Elämä on matka ja jokainen risteys valinta. Minä olen matkalla ja tieni määränpää risteysten arvoituksellinen sekamelska. Ei ole tietä, jolle käännytään kurkkaamaan, mitä siellä olisi, vain palatakseen takaisin etsimään jotain parempaa. Elämän tienristeyksessä saa olla tarkkana, koska kaikki tiet ovat yksisuuntaisia, peruuttamattomia. Jokaiselle tielle voi heittäytyä tai harkita, mutta tulos on aina sama: peruuttamaton. Tiellä ei ole varmoja ohjeita tai sääntöjä vaan ne luodaan kulkiessa - jokainen omansa. Tämä on minun matkani, minun tieni. Toista ei ole eikä tule, mutta millä tai miten sen kuljen on valittavissa. Jos elämäni on matka ja tie, kuljen sen mieluiten autolla tai kävellen - pyöräily on raskasta ja vesi märkää vauhdissa. Olen kolunnut raskaimpia reittejä omista valinnoista lähtöisin ja autoni on kolhuinen romu. Elämän kilometrit määrittyvät toisella tapaa, niitä rasittavat kokemukset. Vanha rottelo voi olla hyvä ja turvallinen siinä missä uusin luksus karkaa usein  kuskinsa käsistä. Autoni on tehty ruosteesta ja lommoista. Öljytkin vaihdettu juuri niin kauan aikaa sitten , etten edes muista. Lisäksi öljytikun mukaan öljy on vähissä, mutta kuka sellaisista. Vararenkastakaan ei ole - vanne on ajettu johonkin kiveen vuosia sitten. Kaasussa riittää vielä varaa, mutta en tiedä pysyvätkö renkaat mukana, jos otan liian lujat kyydit. Penkki on mukava - ainakin kuskin paikalla. Ja silti sinä uskalsit hypätä kyytiin. Nähdään sitten minne asti päästään korjaamaan autoa. Onhan meitä nyt kuitenkin kaksi.

Siniseen sukeltaen

Saippuakuplia
lyö sydämeni
syvälle sinisiin
katsoessani silmiesi
järviin Coloradon kirkasvetisiin
kuvista ihaillut niitä
kunnes silmäsi toivat
lähelle eläviksi arjen

sukeltaessani silmiisi
hentoihin säkenöiviin
lapsen unelmia vieläkin
kantaviin
sydän lyö kiivaasti
vaan hellästi
kuin hetkellä
yhteisen kliimaksin
katseen silmistä sieluihin
toistemme jakaen

silmiisi upoten
lyö sydämeni kiivaasti
ja kevyesti
kuin siivet kolibrin
kohoten kuin
painovoimaa
ei tunnettaisi
      lain
kohden korkeutta
     taivasta
sinistä Coloradon järvien
kirkkaiden vesien

Odotus

Odotus
on pitkä aika
aika on sijoiltaan
siinä

kohta
pienelle lapselle 
pitkällä automatkalla

tulen pian
juuri rakastuneelle
treffeille ajoissa saapuneelle

palvelemme mahdollisimman pian
kun todo-listalla jonottaa kymmenen
muutakin tehtävää

odotus
on lomamatka viikkojen päässä

odotus
ei kysy kärsivällisyydeltä
jaksatko sinä?
kestääkö intosi, kaipuusi
seitinohut odotuslanka

odotus
kuin sytytyslanka täältä Lappiin
kun et ole siellä
ja toisin päin


Ps. Kärsivällisyyteni petti - tämä ei ole edes valmis, mutten malttanut odottaa....työstän tämän vielä myöhemmin

Rakastan IV

koska kätesi
kun viet kädelleni
kosketat hellästi
hieman
viipyen vielä
tiedän

Kiirettä pitää tehdessä sitä

Teen ruokaa viidellä pannulla
kattiloitakin kaksi
onneksi levyjä riittää vain neljä

lapsille hoetaan 
poppaa! poppaa!
ritilät laitamme liedelle suojaksi
ettei vaan, ettei vaan

siivoan samalla
pyykkejä taitan
istuen pyörivän pomppivan
pyykärin päällä
imurin huminan
poistaa hälytin

varokaa sitä, huomatkaa tätä
täytyy muistaa
oppia, ollakin huolellisempi
muuten et sitä ja muuten et tätä
karttakepillä kertoen lapsille
ohjeita elämään

itse en jaksa
tungen padat, kattilat 
pannutkin uuniin
päänsähkökytkimen löydän
vivusta alas
off
lukkoon luomet
peitto on pehmeä 
rutistaa  niin

Runotorstain kuva

Eloton maa



Tiedän nyt ettet palaa enää, ehkä
haluaisin jo unohtaa
sisin on arka
haavoittuva elinkelvoton
maa

korkeintaan saa aikaan käppyrän männyn
kääpiön koivun
maa ei elä
ei ole millä kasvaa
mihin juurtua

olet poissa
ja minusta elämä

olo on yksinäinen kuin autio pusta
jäljellä  jäytävä tuska
synkkä kuin musta
(ja silti haaveilen susta)

olet poissa
kuin elämä karuilta mailta
ja sen aution pustan
synkän mustan
tyhjyyden tuskan
kätken alle hymyn
ilman juuria
joka on heikkoa, voimatonna
vailla elämän edellytyksiä

pilvet ovat peittäneet valon viikkoja, kauemmin
painavat alleen kaiken orastavan
käyvät ihon alle
odotan

tulta ja salamia
pilviä tummentuviksi
jotta silmieni suuren padon
suru kaataisi
ja koko kyynelsadon vapauttaisi
elämänlähteille

Öiden välissä on tila

Näen unta unesta
jossa ei tarvitse herätä
unesta joka tulee kysymällä
hereillä

autoja, ihmisiä sumeina
ilman reaktiota valuvat
näkökentässä
impressionistinen maalaus
liikkuvana
tärisevää pahoinvointia
silmäluomet kuin raskas matto
sirkusteltan kangas painavan notkea
päässäni humisee
pöly tuulessa
kehoni kankea kivi
tuuli taivuttaa puita kuin naru jousta
taivunko minäkin
sydän ilman verta
lyö hitaasti, vaihdellen

kumpaa yötä kohden
kaipaisin
   toisen tunnen
      toista pelkään

ei tarkene istua vielä
ettei kaappaa ennen aikaa uni
komennossani marssin eteen päin
muurahaisena jonossa

jaksan hitaasti, iltaan asti

jaksan
            jaksan
                        jaksan

vällyjen välissä vihdoin
huomaan jo nukkuneeni päivän

insomnia
                insomnia
                                insomnia

Rakastan III

koska kaunis
olet katsoessani
sinuun
niin kaunis
niin

kuin ylevä yöni
kuultava kuuni
tai usvainen järvi
sumuinen aamu
kuin myrskyisä meri 
aavikon alavan dyyneillä tuulessa tanssi

kuin ja kuin

ja kuin

kuin

niin lukuisaa kuin kuvitella kauneinta hetkeä
niin 
laajalti 
taajalti 
paljolti 
sankalti
kuin unelmoida osaisin vertauskuvia

kun katson sinuun
sanoitta

Rakastan II

koska sylisi on
lämmin pehmeä
turva
ja sielusi täynnä
tulta
enkä sua ilman
vierelläin tahdo saada
unta

Emo

Enemmän voisiko luonteeltaan säyseä ja säykky hän olla
Mutta lähesty lapsiaan varoittamatta uhkaan edes vihjaten
Onnistut herättämään alta hauraan pinnan petokissan saalista väijyvän

Ei päällään nähdä voi maa huolenpitoa hellempää
Muistaen ensimmäisenä aina maailmaan kantamansa
Onnistuen häivyttämään itsensä tieltä tarpeiden noiden

Emo elää marttyyriksi omien

Äiti

Tiesitkö hetken, tunsitko sen
kuulitko kohinan
minut

silloinko aloit punoa
  köyttä
valmiiksi kertoja tarvittavia
  köydeksi vetää maailmaan
silläkö vyötit umpisolmuna sinuun
perässä  pulkassa hinaten
asfaltilla sen raskaan alun
ja sille jatkon, jaksoit
asetit rajat kuin koiralle kaulaan

mistä syntyi se ankkuriköysi
senkinkö teit
ja kuinka sen osasit
joustavan kestäväksi
pitkin kapinaa pakoilin vaikeuksiin
oli valmiina tehtynä, tietenkin
miten jaksoit tehdä senkin, ja heittää
  pelastusköyden

keksin keinon kirveellä katkaisin köyden
irtosivat päät sen
toisen sännätessä vapauteen
toisen pitäen kiinni omastaan
erkanivat suunnat
juoksussa minun katosikin

hukassa köydettä kyykyssä itkin ilman suuntaa
keinon kirveellä keksin
kiveen kirjoittaen
ÄITI: onko sinulla köyttä kotiin
kyllä,  
aina

Rakastan II

koska sylisi on

lämmin pehmeä

turva

sielusi täynnä

tulta

enkä ilman sinua

vierelläin tahdo saada

unta

Elämän sähköshokkia

Maistan metallin lusikoissa
enkä voi olla koskematta maailmaan
repeydyn räiskyen

Enkelin silmät

Enkelini

suloinen enkelini
silmissäsi asuu elämän jano
suloinen saavuttamattomuus
jota kuolemaani asti tuskissani tavoittelen

hymysi häivyttää epäilyksen
elämän tuskan olevan tuhoavaa
sielussasi asuu satu pilvilinnoista
sydämesi sykkii sen ihmisille
suonissasi virtaa
hyppysellinen temperamenttia

käsissäsi, sormissasi, ranteissasi
asuu hellä hentous
huoleton huokaus
saaden perhoset lentämään pakkasellakin
ja linnut laulamaan ymmärrettävästi

Kuutamolla

Kauniimpaa kuin auringonsäteissä
kimaltelevat pisarat enkelin kasvoilla
viattomampaa kuin katse pienen lapsen
pehmeämpää kuin aamuinen usva

hellä ja hempeä
ylevä yöni
hyväile minua, ota minut
ime itseesi...unohda

kuuni kuuntele
huokaa hiljaa vastaukseksi
kauneutensa yössä kangistaa katsojansa
kyyneleetkään eivät vain kauniita
vaan totta

käy  piiloon aamun tieltä
älä kokonaan katoa
sisääni jää, suudelmiini
suloinen salaperäisyyteni
haihdun mukanasi
siinä aamuisessa usvassa

Lyhyesti

Lapio
ja luumupuu
mitä siitä
sen enempää

Pyörälle pääni hyörinkö häärin

Sanapeli
pyörii hyörii
lailla hyrrän viivoin värein
satunnaissanoja generoi
pääni
kuin lasten synttärijuhlat
suoltaa kuudesta suusta samalla kertaa
merkityksettömiä

tulevat sisältä syvältä
etsin niihin järjestystä
antaudun

Tule kantamaan minua

Seisoo aika
on huoneet tyhjät
tummentaa

ei liiku mikään
ei sisällä, ei ulkona
en kiinni saa mistään
ei tunnukaan miltään
en toivo, en tahdo, en halua
en pysty

silti alati katseeni
ovelle nostan
jotta saapua voisit

oli kello kymmenen, kolme 
tai puoli kaksi
vaikka tiedän sinun vartin yli neljä saapuvaksi

Rakastan

koska
kaunis olet niin
kun kahden
olemme
yhtä
ja
katson silmiisi